deregulaatio

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Deregulaatio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

deregulaatio (3)

  1. säätelyn purkaminen, markkinoiden vapauttaminen; elinkeinotoiminnan valtiollisen sääntelyn uudelleenarviointi ja mahdollinen purkaminen voi koskea esimerkiksi elinkeinon luvanvaraisuutta tai tarveharkintaa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi deregulaatio deregulaatiot
genetiivi deregulaation deregulaatioiden
deregulaatioitten
partitiivi deregulaatiota deregulaatioita
akkusatiivi deregulaatio;
deregulaation
deregulaatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi deregulaatiossa deregulaatioissa
elatiivi deregulaatiosta deregulaatioista
illatiivi deregulaatioon deregulaatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi deregulaatiolla deregulaatioilla
ablatiivi deregulaatiolta deregulaatioilta
allatiivi deregulaatiolle deregulaatioille
muut sijamuodot
essiivi deregulaationa deregulaatioina
translatiivi deregulaatioksi deregulaatioiksi
abessiivi deregulaatiotta deregulaatioitta
instruktiivi deregulaatioin
komitatiivi deregulaatioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo deregulaatio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

englannin sanasta deregulation; käsite syntyi Yhdysvalloissa 1970-luvun lopulla, kun presidentti Carter edisti liittovaltion elinkeinotoimintaan vaikuttavan lainsäädännön purkamista; Euroopassa nimityksen käyttö alkoi 1980-luvun alussa ja Suomessa 1980-luvun loppupuoliskolla

Käännökset[muokkaa]