deontologia
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
deontologia (12)
- (filosofia) näkökulma, joka keskittyy käytäntöön ja tekoihin sekä niiden selittämiseen sinällään
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | deontologia | deontologiat |
| genetiivi | deontologian | deontologioiden deontologioitten (deontologiain) |
| partitiivi | deontologiaa | deontologioita |
| akkusatiivi | deontologia; deontologian |
deontologiat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | deontologiassa | deontologioissa |
| elatiivi | deontologiasta | deontologioista |
| illatiivi | deontologiaan | deontologioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | deontologialla | deontologioilla |
| ablatiivi | deontologialta | deontologioilta |
| allatiivi | deontologialle | deontologioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | deontologiana | deontologioina |
| translatiivi | deontologiaksi | deontologioiksi |
| abessiivi | deontologiatta | deontologioitta |
| instruktiivi | – | deontologioin |
| komitatiivi | – | deontologioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | deontologia- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. filosofia: näkökulma, joka keskittyy käytäntöön ja tekoihin sekä niiden selittämiseen sinällään
|
|