dentaali
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]dentaali (5)
- (fonetiikka) äänne, joka muodostetaan asettamalla kieli hampaita vasten
- Suomen kielen dentaali on ollut t:n heikko aste dh muinaiskantasuomessa.
- Suomen kielen t on enemmän dentaali kuin alveolaarinen.
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | dentaali | dentaalit |
| genetiivi | dentaalin | dentaalien (dentaalein) |
| partitiivi | dentaalia | dentaaleja |
| akkusatiivi | dentaali; dentaalin |
dentaalit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | dentaalissa | dentaaleissa |
| elatiivi | dentaalista | dentaaleista |
| illatiivi | dentaaliin | dentaaleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | dentaalilla | dentaaleilla |
| ablatiivi | dentaalilta | dentaaleilta |
| allatiivi | dentaalille | dentaaleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | dentaalina | dentaaleina |
| translatiivi | dentaaliksi | dentaaleiksi |
| abessiivi | dentaalitta | dentaaleitta |
| instruktiivi | – | dentaalein |
| komitatiivi | – | dentaaleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | dentaali- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |