demarkaatio
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
demarkaatio (3)
- (yleisesti) rajankäynti, rajanveto
- (erityisesti) tulitaukolinjan tai muun tilapäisen rajan vetäminen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | demarkaatio | demarkaatiot |
| genetiivi | demarkaation | demarkaatioiden demarkaatioitten |
| partitiivi | demarkaatiota | demarkaatioita |
| akkusatiivi | demarkaatio; demarkaation |
demarkaatiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | demarkaatiossa | demarkaatioissa |
| elatiivi | demarkaatiosta | demarkaatioista |
| illatiivi | demarkaatioon | demarkaatioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | demarkaatiolla | demarkaatioilla |
| ablatiivi | demarkaatiolta | demarkaatioilta |
| allatiivi | demarkaatiolle | demarkaatioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | demarkaationa | demarkaatioina |
| translatiivi | demarkaatioksi | demarkaatioiksi |
| abessiivi | demarkaatiotta | demarkaatioitta |
| instruktiivi | – | demarkaatioin |
| komitatiivi | – | demarkaatioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | demarkaatio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. rajan (erityisesti tilapäisen) vetäminen
|
|