deklination
 |
Ruotsi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
deklination yl. (3) (yks. määr. deklinationen [luo], mon. epämäär. deklinationer [luo], mon. määr. deklinationerna [luo])
- (kielitiede) nominien taivutus; taivutusluokka, deklinaatio
- (tähtitiede) deklinaatio
Aiheesta muualla[muokkaa]
- deklination Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)