deittailu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
deittailu (2)
- se, että deittaillaan
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | deittailu | deittailut |
| genetiivi | deittailun | deittailujen deittailuiden deittailuitten |
| partitiivi | deittailua | deittailuita deittailuja |
| akkusatiivi | deittailu; deittailun |
deittailut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | deittailussa | deittailuissa |
| elatiivi | deittailusta | deittailuista |
| illatiivi | deittailuun | deittailuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | deittailulla | deittailuilla |
| ablatiivi | deittailulta | deittailuilta |
| allatiivi | deittailulle | deittailuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | deittailuna | deittailuina |
| translatiivi | deittailuksi | deittailuiksi |
| abessiivi | deittailutta | deittailuitta |
| instruktiivi | – | deittailuin |
| komitatiivi | – | deittailuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | deittailu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä deittailla
Käännökset[muokkaa]
1. se, että deittaillaan
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- deittailu Kielitoimiston sanakirjassa