curia
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]curia (12)
- (historia) antiikin Rooman aikainen kymmenen patriisisuvun muodostama kansanosa comitia curiata -kansankokouksessa äänestämistä varten; myöhemmin senaatin kokoushuone
- katolisen kirkon kuuria
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | curia | curiat |
| genetiivi | curian | curioiden curioitten (curiain) |
| partitiivi | curiaa | curioita |
| akkusatiivi | curia; curian |
curiat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | curiassa | curioissa |
| elatiivi | curiasta | curioista |
| illatiivi | curiaan | curioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | curialla | curioilla |
| ablatiivi | curialta | curioilta |
| allatiivi | curialle | curioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | curiana | curioina |
| translatiivi | curiaksi | curioiksi |
| abessiivi | curiatta | curioitta |
| instruktiivi | – | curioin |
| komitatiivi | – | curioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | curia- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- curia Tieteen termipankissa
Espanja
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]curia f.