cumulus
Katso myös: Cumulus |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
cumulus (39)
- kylmälle rintamalle ominainen pilvityyppi, ukkosta tai sadetta saattaa liittyä korkeisiin muotoihin pilvestä, matalat ja keskikorkeat muodot eivät sada, toisin sanoen kumpupilvi
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | cumulus | cumulukset |
genetiivi | cumuluksen | cumulusten cumuluksien |
partitiivi | cumulusta | cumuluksia |
akkusatiivi | cumulus; cumuluksen |
cumulukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | cumuluksessa | cumuluksissa |
elatiivi | cumuluksesta | cumuluksista |
illatiivi | cumulukseen | cumuluksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | cumuluksella | cumuluksilla |
ablatiivi | cumulukselta | cumuluksilta |
allatiivi | cumulukselle | cumuluksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | cumuluksena | cumuluksina |
translatiivi | cumulukseksi | cumuluksiksi |
abessiivi | cumuluksetta | cumuluksitta |
instruktiivi | – | cumuluksin |
komitatiivi | – | cumuluksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | cumulukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
cumulus- |
Käännökset[muokkaa]
1. kylmälle rintamalle ominainen pilvityyppi, ei liity ukkosta tai sadetta vain korkeisiin, toisin sanoen kumpupilvi
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- cumulus Kielitoimiston sanakirjassa
Ruotsi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
cumulus yl. (ei yks. määr. muotoa, ei monikkoa)