cogito

Wikisanakirjasta

Latina[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

cogitō (I) (akt. prees. inf. cogitāre,ind. perf. y. 1. p. cogitāvī, part. perf. cogitātus) (taivutus[luo])

  1. ajatella
    Cogito ergo sum.
    Ajattelen, siispä olen.
    Vivere est cogitare.
    Eläminen on ajattelemista.

Verbi[muokkaa]

cōgitō

  1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin futuurin yksikön 2. persoonan muoto verbistä cōgō
  2. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin futuurin yksikön 3. persoonan muoto verbistä cōgō