casus

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hollanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

casus m. (monikko casussen tai casus)

  1. tapaus (varsinkin juridinen tapaus tai opetettaessa käytettävä esimerkkitapaus)
  2. (kielitiede) sijamuoto
  3. sattuma

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Latina[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi casus casūs
akkusatiivi casum [luo] casūs
genetiivi casūs casuum
datiivi casuī [luo] casibus
ablatiivi casū casibus

casus m. (4)

  1. kaatuminen
  2. (kielitiede) sijamuoto
  3. mahdollisuus
  4. tilaisuus, tapahtuma
  5. epäonni, tuho, onnettomuus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • Charlton T. Lewis, Charles Short (1879): A Latin Dictionary, Oxford, Clarendon Press: casus (englanniksi)
  • Charlton T. Lewis (1891): An Elementary Latin Dictionary, New York, Harper & Brothers: casus (englanniksi)
  • Charles du Fresne du Cange’s Glossarium Mediæ et Infimæ Latinitatis (laajennettu laitos, 1883–1887): casus (latinaksi)
  • Gaffiot, Félix (1934): Dictionnaire Illustré Latin-Français, Hachette: casus (ranskaksi)
  • Carl Meissner; Henry William Auden (1894): Latin Phrase-Book, Lontoo, Macmillan and Co.: collapse (englanniksi)
  • Ramminger, Johann: Neulateinische Wortliste: Ein Wörterbuch des Lateinischen von Petrarca bis 1700‎, verkkosivun esijulkaisu, 2005-2016: casus (saksaksi)
  • William Smith (toim.) (1854, 1857): A Dictionary of Greek and Roman Geography, osat 1 & 2, Lontoo, Walton and Maberly: casus (englanniksi)