carica

Italia

Substantiivi

carica f. (monikko cariche [luo])

1. asema, vastuu
2. veto (mekanismissa)

   Il mio orologio ha finito la carica. – Kellostani loppui veto.

3. (fysiikka) varaus

   la carica elettrica – sähkövaraus

4. rynnäkkö

   la carica della cavalleria – ratsuväen rynnäkkö

Verbi

carica

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä caricare
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä caricare

Kroatia

Substantiivi

cȁrica f. 

1. tsaaritar

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	carica	carice
genetiivi	carice	carica
datiivi-lokatiivi	carici	caricama
akkusatiivi	caricu	carice
vokatiivi	carice	carice
instrumentaali	caricom	caricama

Liittyvät sanat

• car

Aiheesta muualla

• cȁrica Hrvatski jezični portal

Serbia

Substantiivi

cȁrica f. (kyrillinen царица)

1. tsaaritar

Sloveeni

Substantiivi

carica f.

1. tsaaritar