burden

Englanti

Substantiivi

burden (monikko burdens)

1. taakka, kantamus (myös kuvaannollisesti), rasitus

   Running two companies at the same time is quite a burden.

Liittyvät sanat

• burdensome
• beast of burden

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	burdens
part. prees.	burdening
imp. & part. perf.	burdened

burden

1. kuormata, panna tai sitoa kantamus selkään tai harteille (myös kuvaannollisesti), rasittaa