bumling

Ruotsi

Substantiivi

bumling yl. (2) (yks. määr. bumlingen[luo], mon. epämäär. bumlingar[luo], mon. määr. bumlingarna[luo])

1. jokin, joka on suuri ja painava, varsinkin kivi: möhkäle, järkäle

Etymologia

• onomatopoeettinen; ensimmäinen tunnettu esiintymä vuodelta 1896

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• stenbumling