beherrschen

Saksa

Verbi

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p.	beherrschst
ind. prees. y. 3. p.	beherrscht
ind. imperf. y. 3. p.	beherrschte
part. perf.	beherrscht
apuverbi	haben

beherrschen

1. (kuvaannollisesti) hallita, pitää otteessaan
2. hallita, taitaa, osata (hyvin)

   Meine Tante beherrscht fünf Fremdsprachen.

   Tätini hallitsee viittä vierasta kieltä.

Ääntäminen

• IPA: [ˈanˌkɔmən]
• tavutus: be‧herr‧schen

Etymologia

be- + herrschen