beeta

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

beeta (9)[1]

  1. kreikkalaisten aakkosten toinen kirjain. Kreikkalainen suuraakkonen beeta: Β. Kreikkalainen pienaakkonen beeta: β.
  2. (tietotekniikka) tietokoneohjelman testiversio, joka on ominaisuuksiltaan valmis, ja jota testataan virheiden löytämiseksi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi beeta beetat
genetiivi beetan beetojen
partitiivi beetaa beetoja
akkusatiivi beeta; beetan beetat
sisäpaikallissijat
inessiivi beetassa beetoissa
elatiivi beetasta beetoista
illatiivi beetaan beetoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi beetalla beetoilla
ablatiivi beetalta beetoilta
allatiivi beetalle beetoille
muut sijamuodot
essiivi beetana beetoina
translatiivi beetaksi beetoiksi
abessiivi beetatta beetoitta
instruktiivi beetoin
komitatiivi beetoine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

beetahiukkanen, beetasalpaaja, beetasäteet, beetasäteily

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • beeta Kielitoimiston sanakirjassa
  • beeta Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9