beeta
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]beeta (9)
- kreikkalaisten aakkosten toinen kirjain. Kreikkalainen suuraakkonen beeta: Β. Kreikkalainen pienaakkonen beeta: β.
- (tietotekniikka) tietokoneohjelman testiversio, joka on ominaisuuksiltaan valmis, ja jota testataan virheiden löytämiseksi
- (taloustiede) sijoittamisessa käytettävä tunnusluku, joka kuvaa arvopaperin, kuten osakkeen, hinnan muutosten herkkyyttä suhteessa markkinan liikkeisiin eli sitä, kuinka voimakkaasti arvopaperin arvo tyypillisesti muuttuu markkinoiden noustessa tai laskiessa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈbeːt̪ɑ/
- tavutus: bee‧ta
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | beeta | beetat |
| genetiivi | beetan | beetojen (beetain) |
| partitiivi | beetaa | beetoja |
| akkusatiivi | beeta; beetan |
beetat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | beetassa | beetoissa |
| elatiivi | beetasta | beetoista |
| illatiivi | beetaan | beetoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | beetalla | beetoilla |
| ablatiivi | beetalta | beetoilta |
| allatiivi | beetalle | beetoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | beetana | beetoina |
| translatiivi | beetaksi | beetoiksi |
| abessiivi | beetatta | beetoitta |
| instruktiivi | – | beetoin |
| komitatiivi | – | beetoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | beeta- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]beetahiukkanen, beetasalpaaja, beetasäteet, beetasäteily, beetaversio