beeta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

beeta (9)[1]

  1. kreikkalaisten aakkosten toinen kirjain. Kreikkalainen suuraakkonen beeta: Β. Kreikkalainen pienaakkonen beeta: β.
  2. (tietotekniikka) tietokoneohjelman testiversio, joka on ominaisuuksiltaan valmis, ja jota testataan virheiden löytämiseksi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈbeːt̪ɑ/
  • tavutus: bee‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi beeta beetat
genetiivi beetan beetojen
(beetain)
partitiivi beetaa beetoja
akkusatiivi beeta;
beetan
beetat
sisäpaikallissijat
inessiivi beetassa beetoissa
elatiivi beetasta beetoista
illatiivi beetaan beetoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi beetalla beetoilla
ablatiivi beetalta beetoilta
allatiivi beetalle beetoille
muut sijamuodot
essiivi beetana beetoina
translatiivi beetaksi beetoiksi
abessiivi beetatta beetoitta
instruktiivi beetoin
komitatiivi beetoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo beeta-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

beetahiukkanen, beetasalpaaja, beetasäteet, beetasäteily

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • beeta Kielitoimiston sanakirjassa
  • beeta Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9