beagle

Suomi

Substantiivi

beagle (8)

1. Pieni, matalaraajainen, sileäkarvainen ajokoira, jota käytetään usein jäniksen metsästykseen. Yleensä kolmivärinen, tunnettu ystävällisestä luonteestaan joka tekee siitä erinomaisen koko perheen lemmikin.

Ääntäminen

• IPA: /ˈbiːgle/, [ˈbiːgle̞]
• tavutus: beag‧le

Etymologia

lainasana englanninkielisestä, samaa tarkoittavasta sanasta beagle. Tämä on puolestaan johdettu keskienglannin sanasta begle, jonka alkuperä on epävarma. Se saattaa kuitenkin olla muunnelma keskiranskan sanasta beegueule, joka koostuu sanoista beer ("avoin") ja gueule ("kuono", "suu").

Käännökset

1. koirarotu

bulgaria: зайчар indonesia: anjing beagle kymri: corhelgi m.

slovakia: bígl m. tšekki: bígl m.

Liittyvät sanat

Yläkäsitteet

• koiraeläimet (Canidea)
  • kesykoira (Canis familiaris)
    • metsästyskoira
      • ajokoira
        • jäniskoira

Yhdyssanat

• beagle-harrier, elizabethinbeagle, kerrynbeagle, taskubeagle

Aiheesta muualla

• beagle Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

beagle (monikko beagles)

1. beagle
2. "nuuskija", henkilö, joka vakoilee muita; etsivä

   whereas burying a body in the wooded area beyond the backyard was the quickest way to make a Nassau County Police Department beagle look good.

Ääntäminen

• IPA: /ˈbiːɡəɫ/

Käännökset

2. etsivä, "nuuskija"

bulgaria: доносник

hollanti: snuffelaar m., speurneus m.