bandiitti

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

bandiitti (5-C)[1]

  1. maantierosvo, lainsuojaton

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈbɑndiːt̪ːi/
  • tavutus: ban‧diit‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi bandiitti bandiitit
genetiivi bandiitin bandiittien
(bandiittein)
partitiivi bandiittia bandiitteja
akkusatiivi bandiitti;
bandiitin
bandiitit
sisäpaikallissijat
inessiivi bandiitissa bandiiteissa
elatiivi bandiitista bandiiteista
illatiivi bandiittiin bandiitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi bandiitilla bandiiteilla
ablatiivi bandiitilta bandiiteilta
allatiivi bandiitille bandiiteille
muut sijamuodot
essiivi bandiittina bandiitteina
translatiivi bandiitiksi bandiiteiksi
abessiivi bandiititta bandiiteitta
instruktiivi bandiitein
komitatiivi bandiitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo bandiiti-
vahva vartalo bandiitti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C