avoimuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]avoimuus (40)
- se, että on avoin
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑʋoi̯muːs/
- tavutus: a‧voi‧muus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | avoimuus | avoimuudet |
| genetiivi | avoimuuden | avoimuuksien |
| partitiivi | avoimuutta | avoimuuksia |
| akkusatiivi | avoimuus; avoimuuden |
avoimuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | avoimuudessa | avoimuuksissa |
| elatiivi | avoimuudesta | avoimuuksista |
| illatiivi | avoimuuteen | avoimuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | avoimuudella | avoimuuksilla |
| ablatiivi | avoimuudelta | avoimuuksilta |
| allatiivi | avoimuudelle | avoimuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | avoimuutena | avoimuuksina |
| translatiivi | avoimuudeksi | avoimuuksiksi |
| abessiivi | avoimuudetta | avoimuuksitta |
| instruktiivi | – | avoimuuksin |
| komitatiivi | – | avoimuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | avoimuude- | |
| vahva vartalo | avoimuute- | |
| konsonantti- vartalo |
avoimuut- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- avoimuus Kielitoimiston sanakirjassa