avittaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
avittaminen (38)
- teonnimi verbistä avittaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | avittaminen | avittamiset |
| genetiivi | avittamisen | avittamisten avittamisien |
| partitiivi | avittamista | avittamisia |
| akkusatiivi | avittaminen; avittamisen |
avittamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | avittamisessa | avittamisissa |
| elatiivi | avittamisesta | avittamisista |
| illatiivi | avittamiseen | avittamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | avittamisella | avittamisilla |
| ablatiivi | avittamiselta | avittamisilta |
| allatiivi | avittamiselle | avittamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | avittamisena (avittamisna) |
avittamisina |
| translatiivi | avittamiseksi | avittamisiksi |
| abessiivi | avittamisetta | avittamisitta |
| instruktiivi | – | avittamisin |
| komitatiivi | – | avittamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | avittamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
avittamis- | |