avioituminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]avioituminen (38)
- kahden henkilön välinen kihlauksen jälkeinen oikeustoimi, avioliiton solmiminen laillisessa järjestyksessä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | avioituminen | avioitumiset |
| genetiivi | avioitumisen | avioitumisten avioitumisien |
| partitiivi | avioitumista | avioitumisia |
| akkusatiivi | avioituminen; avioitumisen |
avioitumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | avioitumisessa | avioitumisissa |
| elatiivi | avioitumisesta | avioitumisista |
| illatiivi | avioitumiseen | avioitumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | avioitumisella | avioitumisilla |
| ablatiivi | avioitumiselta | avioitumisilta |
| allatiivi | avioitumiselle | avioitumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | avioitumisena (avioitumisna) |
avioitumisina |
| translatiivi | avioitumiseksi | avioitumisiksi |
| abessiivi | avioitumisetta | avioitumisitta |
| instruktiivi | – | avioitumisin |
| komitatiivi | – | avioitumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | avioitumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
avioitumis- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. kahden henkilön välinen kihlauksen jälkeinen oikeustoimi, avioliiton solmiminen laillisessa järjestyksessä
|