avartava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
avartava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä avartaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | avartava | avartavat |
| genetiivi | avartavan | avartavien (avartavain) |
| partitiivi | avartavaa | avartavia |
| akkusatiivi | avartava; avartavan | avartavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | avartavassa | avartavissa |
| elatiivi | avartavasta | avartavista |
| illatiivi | avartavaan | avartaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | avartavalla | avartavilla |
| ablatiivi | avartavalta | avartavilta |
| allatiivi | avartavalle | avartaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | avartavana | avartavina |
| translatiivi | avartavaksi | avartaviksi |
| abessiivi | avartavatta | avartavitta |
| instruktiivi | – | avartavin |
| komitatiivi | – | avartavine |