avaari

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Wikipedia
Katso myös artikkeli Avaarit Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi[muokkaa]

avaari
Kielikoodit
ISO 639-1: av
ISO 639-2:
ISO 639-3: ava
Wikisanakirja
Aineisto: Avaarin kieli

avaari (6)

  1. Venäjällä, Georgiassa ja Azerbaidžanissa puhuttu kieli (kielitunnus: ava)
  2. (historia) avaarit Kaukasukselta peräisin ollut hunnien sukuinen, altailaista kieltä puhunut paimentolaiskansa, joka vaikutti 500–800-luvulla Itä-Euroopassa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi avaari avaarit
genetiivi avaarin avaarien
avaareiden
avaareitten
partitiivi avaaria avaareita
avaareja
akkusatiivi avaari; avaarin avaarit
sisäpaikallissijat
inessiivi avaarissa avaareissa
elatiivi avaarista avaareista
illatiivi avaariin avaareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi avaarilla avaareilla
ablatiivi avaarilta avaareilta
allatiivi avaarille avaareille
muut sijamuodot
essiivi avaarina avaareina
translatiivi avaariksi avaareiksi
abessiivi avaaritta avaareitta
instruktiivi avaarein
komitatiivi avaareine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Lainaukset[muokkaa]

1988. Laaksonen, Hannu. Varhaiskeskiaika. Maailmanhistorian pikkujättiläinen.[1]

Avaarien ratsumiehet valvoivat 500-luvun lopulla Volgalta Tonavalle ja Elbelle ulottuvaa valtavaa aluetta, jolla asui slaaveja ja germaaneja. Avaarit säilyttivät paimentolaisen elämäntapansa samoin kuin rikkaan käsityötaitonsa, jonka merkittävimmät löydöt ovat keskittyneet Unkariin. – – [A]vaarivaltakunta säilyi aina Kaarle Suuren valtakauteen saakka, jolloin frankit ja bulgaarit kukistivat avaarit pitkällisessä sodassa (791–805).

Viitteet[muokkaa]

  1. Laaksonen, Hannu. Varhaiskeskiaika. Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY. Porvoo. 1988. ISBN 951-0-15101-7: 248–249