aukoa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

aukoa (52-D) (taivutus[luo])

  1. avata toistuvasti tai välinpitämättömästi
    Postinjakaja aukoi ainakin 200 kirjettä ja pakettia ja varasti sisällöt.
    Poikanen näytti nälkäiseltä sillä se aukoi kitaansa jatkuvasti.
  2. (slangia) herjata, loukata, lyhentymä sanonnasta aukoa päätään
    Vastaan tullut räkänokka alkoi aukoa jotain.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑu̯koɑˣ/
  • tavutus: au‧ko‧a

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • aukoa Kielitoimiston sanakirjassa