auflege

Wikisanakirjasta

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

auflege

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä auflegen (sivulauseessa; päälauseessa lege auf)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä auflegen (sivulauseessa; päälauseessa lege auf)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä auflegen (sivulauseessa; päälauseessa lege auf)