attribuutti
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- määrite, ominaisuus
- (kielitiede) substantiivin välitön määre
- Lauseessa ”Punainen talo on mäentörmässä”, ’punainen’ on ’talo’-sanan attribuutti.
- Suomen kielessä attribuutti sijoittuu ennen pääsanaansa.
- (tietotekniikka) SGML- ja XML-kielten elementtiin kuuluva nimetty lisämääre
- XHTML 1.0:ssa useimmat elementit tukevat yleisiä TITLE-, STYLE-, ID- ja CLASS-attribuutteja.
Ääntäminen
[muokkaa]Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | attribuutti | attribuutit |
| genetiivi | attribuutin | attribuuttien (attribuuttein) |
| partitiivi | attribuuttia | attribuutteja |
| akkusatiivi | attribuutti; attribuutin |
attribuutit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | attribuutissa | attribuuteissa |
| elatiivi | attribuutista | attribuuteista |
| illatiivi | attribuuttiin | attribuutteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | attribuutilla | attribuuteilla |
| ablatiivi | attribuutilta | attribuuteilta |
| allatiivi | attribuutille | attribuuteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | attribuuttina | attribuutteina |
| translatiivi | attribuutiksi | attribuuteiksi |
| abessiivi | attribuutitta | attribuuteitta |
| instruktiivi | – | attribuutein |
| komitatiivi | – | attribuutteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | attribuuti- | |
| vahva vartalo | attribuutti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]internationalismi, perimmiltään latinan attribūtus, passiivin partisiipin perfekti verbistä attribuō, "liittyä johonkin"
Käännökset
[muokkaa]1. substantiivin välitön määre
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- attribuutti Kielitoimiston sanakirjassa
- attribuutti Tieteen termipankissa
- attribuutti Suomen etymologisessa sanakirjassa