astevaihtelu

Suomi

Substantiivi

astevaihtelu (2)

1. (kielitiede, fonetiikka) kielellinen ilmiö, jossa kaksoiskonsonantillista eli vahva-asteista sanaa taivutettaessa toinen konsonantti katoaa ja sanasta tulee heikkoasteinen. Suomessa vaihtelu koskee soinnittomia klusiileita. Toisessa tapauksessa vaihtelu (laatuvaihtelu) esiintyy tilanteessa, jossa klusiili vaihtuu toiseksi äänteeksi.

   kukka → kukan

   onki → ongen

   tunti → tunnin

   Soinnilliset klusiilit säilyvät pääasiassa, muutamia poikkeuksia on toki, mutta ne ovat vain tuplaantumistapauksia:

   bändi → bändin

   verbi → verbin

   kirurgi → kirurgin

   (poikkeus) dubata → dubbaan

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑst̪eˣˌʋɑi̯ht̪elu/
• tavutus: as‧te‧vaih‧te‧lu

Etymologia

• yhdyssana sanoista aste ja vaihtelu

Käännökset

1. kielellinen ilmiö, jossa kaksoiskonsonantillista eli vahva-asteista sanaa taivutettaessa toinen konsonantti katoaa ja sanasta tulee heikkoasteinen

englanti: consonant gradation espanja: alternancia consonántica f. puola: wymiana stóp ranska: alternance consonantique f. ruotsi: stadieväxling

saksa: Stufenwechsel m. turkki: ünsüz gevşemesi unkari: fokváltakozás viro: astmevaheldus

Aiheesta muualla

• astevaihtelu Kielitoimiston sanakirjassa
• astevaihtelu Tieteen termipankissa