asetelma

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Asetelma Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

asetelma (10)

  1. (kuvaamataide) elottomista luontokappaleista tai esineistä koottu sommitelma tai tällaista aihetta esittävä maalaus, piirustus, valokuva tms.
  2. (kuvaannollisesti) toisiinsa yhteydessä olevien asioiden muodostama kokonaisuus
    Franz Kafkan romaaneista tuttu asetelma yksilöstä pyristelemässä byrokratian taakse kätkeytyvän järjestelmän suojamuureilla. (kava.fi)
    Kylmän sodan ajalta tuttu asetelma kohdistuu useimmiten valtioihin, joiden koetaan olevan siltoja lännen ja idän välillä. (fiaa.org)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑseˌt̪elmɑ/
  • tavutus: a‧se‧tel‧ma

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi asetelma asetelmat
genetiivi asetelman asetelmien
(asetelmain)
partitiivi asetelmaa asetelmia
akkusatiivi asetelma;
asetelman
asetelmat
sisäpaikallissijat
inessiivi asetelmassa asetelmissa
elatiivi asetelmasta asetelmista
illatiivi asetelmaan asetelmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi asetelmalla asetelmilla
ablatiivi asetelmalta asetelmilta
allatiivi asetelmalle asetelmille
muut sijamuodot
essiivi asetelmana asetelmina
translatiivi asetelmaksi asetelmiksi
abessiivi asetelmatta asetelmitta
instruktiivi asetelmin
komitatiivi asetelmine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo asetelma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]