aseistautuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]aseistautuminen (38)
- teonnimi verbistä aseistautua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aseistautuminen | aseistautumiset |
| genetiivi | aseistautumisen | aseistautumisten aseistautumisien |
| partitiivi | aseistautumista | aseistautumisia |
| akkusatiivi | aseistautuminen; aseistautumisen |
aseistautumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aseistautumisessa | aseistautumisissa |
| elatiivi | aseistautumisesta | aseistautumisista |
| illatiivi | aseistautumiseen | aseistautumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aseistautumisella | aseistautumisilla |
| ablatiivi | aseistautumiselta | aseistautumisilta |
| allatiivi | aseistautumiselle | aseistautumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aseistautumisena (aseistautumisna) |
aseistautumisina |
| translatiivi | aseistautumiseksi | aseistautumisiksi |
| abessiivi | aseistautumisetta | aseistautumisitta |
| instruktiivi | – | aseistautumisin |
| komitatiivi | – | aseistautumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aseistautumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aseistautumis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi aseistautua + johdin -minen