arvokkuus
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- se, että tuntee olevansa arvokas, omanarvontunto
- Hän yritti koota arvokkuutensa rippeet pyhkiessään lokaa kasvoiltaan.
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | arvokkuus | arvokkuudet |
genetiivi | arvokkuuden | arvokkuuksien |
partitiivi | arvokkuutta | arvokkuuksia |
akkusatiivi | arvokkuus; arvokkuuden |
arvokkuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | arvokkuudessa | arvokkuuksissa |
elatiivi | arvokkuudesta | arvokkuuksista |
illatiivi | arvokkuuteen | arvokkuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | arvokkuudella | arvokkuuksilla |
ablatiivi | arvokkuudelta | arvokkuuksilta |
allatiivi | arvokkuudelle | arvokkuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | arvokkuutena | arvokkuuksina |
translatiivi | arvokkuudeksi | arvokkuuksiksi |
abessiivi | arvokkuudetta | arvokkuuksitta |
instruktiivi | – | arvokkuuksin |
komitatiivi | – | arvokkuuksine- + omistusliite |
Etymologia[muokkaa]
sanan arvokas vartalosta arvokk- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että tuntee olevansa arvokas
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- arvokkuus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40