arvokkuus

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

arvokkuus (40)[1]

  1. se, että tuntee olevansa arvokas, omanarvontunto
    Hän yritti koota arvokkuutensa rippeet pyhkiessään lokaa kasvoiltaan.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi arvokkuus arvokkuudet
genetiivi arvokkuuden arvokkuuksien
partitiivi arvokkuutta arvokkuuksia
akkusatiivi arvokkuus; arvokkuuden arvokkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi arvokkuudessa arvokkuuksissa
elatiivi arvokkuudesta arvokkuuksista
illatiivi arvokkuuteen arvokkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi arvokkuudella arvokkuuksilla
ablatiivi arvokkuudelta arvokkuuksilta
allatiivi arvokkuudelle arvokkuuksille
muut sijamuodot
essiivi arvokkuutena arvokkuuksina
translatiivi arvokkuudeksi arvokkuuksiksi
abessiivi arvokkuudetta arvokkuuksitta
instruktiivi arvokkuuksin
komitatiivi arvokkuuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

sanan arvokas vartalosta arvokk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40