arvokkuus
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- se, että tuntee olevansa arvokas, omanarvontunto
- Hän yritti koota arvokkuutensa rippeet pyhkiessään lokaa kasvoiltaan.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | arvokkuus | arvokkuudet |
| genetiivi | arvokkuuden | arvokkuuksien |
| partitiivi | arvokkuutta | arvokkuuksia |
| akkusatiivi | arvokkuus; arvokkuuden |
arvokkuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | arvokkuudessa | arvokkuuksissa |
| elatiivi | arvokkuudesta | arvokkuuksista |
| illatiivi | arvokkuuteen | arvokkuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | arvokkuudella | arvokkuuksilla |
| ablatiivi | arvokkuudelta | arvokkuuksilta |
| allatiivi | arvokkuudelle | arvokkuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | arvokkuutena | arvokkuuksina |
| translatiivi | arvokkuudeksi | arvokkuuksiksi |
| abessiivi | arvokkuudetta | arvokkuuksitta |
| instruktiivi | – | arvokkuuksin |
| komitatiivi | – | arvokkuuksine- + omistusliite |
Etymologia[muokkaa]
sanan arvokas vartalosta arvokk- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että tuntee olevansa arvokas
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- arvokkuus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40