arvoituksellinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
arvoituksellinen (38) (komparatiivi arvoituksellisempi, superlatiivi arvoituksellisin) (taivutus [luo])
- sellainen, jonka ajatukset, motiivit tms. ovat tuntemattomia; salaperäinen
Etymologia[muokkaa]
johdos sanasta arvoitus (arvoitukse- + -llinen)
Käännökset[muokkaa]
1. sellainen, jonka ajatukset, motiivit tms. ovat tuntemattomia; salaperäinen
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: arvoituksellisesti
- substantiivit: arvoituksellisuus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- arvoituksellinen Kielitoimiston sanakirjassa