arveluttavuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

arveluttavuus (40)

  1. se, että on arveluttava

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑrʋeˌlut̪ːɑʋuːs/
  • tavutus: ar‧ve‧lut‧ta‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi arveluttavuus arveluttavuudet
genetiivi arveluttavuuden arveluttavuuksien
partitiivi arveluttavuutta arveluttavuuksia
akkusatiivi arveluttavuus;
arveluttavuuden
arveluttavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi arveluttavuudessa arveluttavuuksissa
elatiivi arveluttavuudesta arveluttavuuksista
illatiivi arveluttavuuteen arveluttavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi arveluttavuudella arveluttavuuksilla
ablatiivi arveluttavuudelta arveluttavuuksilta
allatiivi arveluttavuudelle arveluttavuuksille
muut sijamuodot
essiivi arveluttavuutena arveluttavuuksina
translatiivi arveluttavuudeksi arveluttavuuksiksi
abessiivi arveluttavuudetta arveluttavuuksitta
instruktiivi arveluttavuuksin
komitatiivi arveluttavuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo arveluttavuude-
vahva vartalo arveluttavuute-
konsonantti-
vartalo
arveluttavuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan arveluttava vartalosta arveluttav- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]