arveluttavuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
arveluttavuus (40)
- se, että on arveluttava
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈɑrʋeˌlut̪ːɑʋuːs/
- tavutus: ar‧ve‧lut‧ta‧vuus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | arveluttavuus | arveluttavuudet |
genetiivi | arveluttavuuden | arveluttavuuksien |
partitiivi | arveluttavuutta | arveluttavuuksia |
akkusatiivi | arveluttavuus; arveluttavuuden |
arveluttavuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | arveluttavuudessa | arveluttavuuksissa |
elatiivi | arveluttavuudesta | arveluttavuuksista |
illatiivi | arveluttavuuteen | arveluttavuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | arveluttavuudella | arveluttavuuksilla |
ablatiivi | arveluttavuudelta | arveluttavuuksilta |
allatiivi | arveluttavuudelle | arveluttavuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | arveluttavuutena | arveluttavuuksina |
translatiivi | arveluttavuudeksi | arveluttavuuksiksi |
abessiivi | arveluttavuudetta | arveluttavuuksitta |
instruktiivi | – | arveluttavuuksin |
komitatiivi | – | arveluttavuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | arveluttavuude- | |
vahva vartalo | arveluttavuute- | |
konsonantti- vartalo |
arveluttavuut- |
Etymologia[muokkaa]
sanan arveluttava vartalosta arveluttav- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on arveluttava
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- arveluttavuus Kielitoimiston sanakirjassa