arvailu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]arvailu (1)
- arvaileminen
- Hyttysennusteet eivät perustu tutkittuun tietoon, vaan ovat lähestulkoon puhdasta arvailua, arvostelevat Oulun yliopiston tutkijat. (ts.fi)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑrʋɑi̯lu/
- tavutus: ar‧vai‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | arvailu | arvailut |
| genetiivi | arvailun | arvailujen |
| partitiivi | arvailua | arvailuja |
| akkusatiivi | arvailu; arvailun |
arvailut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | arvailussa | arvailuissa |
| elatiivi | arvailusta | arvailuista |
| illatiivi | arvailuun | arvailuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | arvailulla | arvailuilla |
| ablatiivi | arvailulta | arvailuilta |
| allatiivi | arvailulle | arvailuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | arvailuna | arvailuina |
| translatiivi | arvailuksi | arvailuiksi |
| abessiivi | arvailutta | arvailuitta |
| instruktiivi | – | arvailuin |
| komitatiivi | – | arvailuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | arvailu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. arvaileminen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- arvailu Kielitoimiston sanakirjassa