arvaaminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]arvaaminen (38)
- teonnimi verbistä arvata
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | arvaaminen | arvaamiset |
| genetiivi | arvaamisen | arvaamisten arvaamisien |
| partitiivi | arvaamista | arvaamisia |
| akkusatiivi | arvaaminen; arvaamisen |
arvaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | arvaamisessa | arvaamisissa |
| elatiivi | arvaamisesta | arvaamisista |
| illatiivi | arvaamiseen | arvaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | arvaamisella | arvaamisilla |
| ablatiivi | arvaamiselta | arvaamisilta |
| allatiivi | arvaamiselle | arvaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | arvaamisena (arvaamisna) |
arvaamisina |
| translatiivi | arvaamiseksi | arvaamisiksi |
| abessiivi | arvaamisetta | arvaamisitta |
| instruktiivi | – | arvaamisin |
| komitatiivi | – | arvaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | arvaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
arvaamis- | |