armahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
armahtaminen (38)
- teonnimi verbistä armahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | armahtaminen | armahtamiset |
| genetiivi | armahtamisen | armahtamisten armahtamisien |
| partitiivi | armahtamista | armahtamisia |
| akkusatiivi | armahtaminen; armahtamisen |
armahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | armahtamisessa | armahtamisissa |
| elatiivi | armahtamisesta | armahtamisista |
| illatiivi | armahtamiseen | armahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | armahtamisella | armahtamisilla |
| ablatiivi | armahtamiselta | armahtamisilta |
| allatiivi | armahtamiselle | armahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | armahtamisena (armahtamisna) |
armahtamisina |
| translatiivi | armahtamiseksi | armahtamisiksi |
| abessiivi | armahtamisetta | armahtamisitta |
| instruktiivi | – | armahtamisin |
| komitatiivi | – | armahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | armahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
armahtamis- | |