armahdus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]armahdus (39)
- (oikeustiede) se, että armahdetaan; oikeudenkäytön käytäntö, jossa hallitsija tai ylempi oikeusaste voi vapauttaa tuomitun rikollisen rangaistuksesta tai sen osasta, tai lieventää rangaistusta
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑrmɑhdus/
- tavutus: ar‧mah‧dus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | armahdus | armahdukset |
| genetiivi | armahduksen | armahdusten armahduksien |
| partitiivi | armahdusta | armahduksia |
| akkusatiivi | armahdus; armahduksen |
armahdukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | armahduksessa | armahduksissa |
| elatiivi | armahduksesta | armahduksista |
| illatiivi | armahdukseen | armahduksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | armahduksella | armahduksilla |
| ablatiivi | armahdukselta | armahduksilta |
| allatiivi | armahdukselle | armahduksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | armahduksena | armahduksina |
| translatiivi | armahdukseksi | armahduksiksi |
| abessiivi | armahduksetta | armahduksitta |
| instruktiivi | – | armahduksin |
| komitatiivi | – | armahduksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | armahdukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
armahdus- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. oikeudenkäytön käytäntö, jossa hallitsija tai ylempi oikeusaste voi vapauttaa tuomitun rikollisen rangaistuksesta tai sen osasta, tai lieventää rangaistusta
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- armahdus Kielitoimiston sanakirjassa