armahdus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
armahdus (39)
- (oikeustiede) se, että armahdetaan; oikeudenkäytön käytäntö, jossa hallitsija tai ylempi oikeusaste voi vapauttaa tuomitun rikollisen rangaistuksesta tai sen osasta, tai lieventää rangaistusta
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈɑrmɑhdus/
- tavutus: ar‧mah‧dus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | armahdus | armahdukset |
genetiivi | armahduksen | armahdusten armahduksien |
partitiivi | armahdusta | armahduksia |
akkusatiivi | armahdus; armahduksen |
armahdukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | armahduksessa | armahduksissa |
elatiivi | armahduksesta | armahduksista |
illatiivi | armahdukseen | armahduksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | armahduksella | armahduksilla |
ablatiivi | armahdukselta | armahduksilta |
allatiivi | armahdukselle | armahduksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | armahduksena | armahduksina |
translatiivi | armahdukseksi | armahduksiksi |
abessiivi | armahduksetta | armahduksitta |
instruktiivi | – | armahduksin |
komitatiivi | – | armahduksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | armahdukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
armahdus- |
Käännökset[muokkaa]
1. oikeudenkäytön käytäntö, jossa hallitsija tai ylempi oikeusaste voi vapauttaa tuomitun rikollisen rangaistuksesta tai sen osasta, tai lieventää rangaistusta
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- armahdus Kielitoimiston sanakirjassa