arenti

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Arenti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

arenti (5-J)

  1. (vanhentunut) maanvuokraus; sellainen oikeussuhde, joka syntyy sopimuksella, jossa toinen antaa toiselle määräajaksi tietyillä ehdoilla nautinta- ja käyttöoikeuden maahan, metsästykseen tai muuhun vastaavaan
    Maatila on annettu arennille.
  2. (vanhentunut) maanvuokra; se korvaus, joka maanvuokrasopimuksen perusteella on suoritettava
    Niityn arennille ottaja suorittaa vuotuista arentia maan omistajalle.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi arenti arennit
genetiivi arennin arentien
partitiivi arentia arenteja
akkusatiivi arenti;
arennin
arennit
sisäpaikallissijat
inessiivi arennissa arenneissa
elatiivi arennista arenneista
illatiivi arentiin arenteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi arennilla arenneilla
ablatiivi arennilta arenneilta
allatiivi arennille arenneille
muut sijamuodot
essiivi arentina arenteina
translatiivi arenniksi arenneiksi
abessiivi arennitta arenneitta
instruktiivi arennein
komitatiivi arenteine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

  • ruotsin arrende < myöhäislatinan arrenda < latinan ad, varten ja reddere, antaa sadosta

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • arenti Kielitoimiston sanakirjassa