apuvelvoite
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- sopimuksen seurauksena syntyvä velvollisuus, jolla edistetään päävelvoitteena olevaa suoritusta tai sopimuksen tarkoitusta; apuvelvoite on esimerkiksi velvollisuus antaa kuitti sopimussuorituksen (esimerkiksi rahan) vastaanottamisesta
Käännökset[muokkaa]
1. sopimuksen seurauksena syntyvä velvollisuus, jolla edistetään päävelvoitteena olevaa suoritusta tai sopimuksen tarkoitusta; apuvelvoite on esimerkiksi velvollisuus antaa kuitti sopimussuorituksen (esimerkiksi rahan) vastaanottamisesta
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- apuvelvoite Tieteen termipankissa