anvertraute
Saksa[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
anvertraute
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä anvertrauen (sivulauseessa; päälauseessa vertraute an)
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä anvertrauen (sivulauseessa; päälauseessa vertraute an)
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä anvertrauen (sivulauseessa; päälauseessa vertraute an)
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä anvertrauen (sivulauseessa; päälauseessa vertraute an)
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta anvertraut (joka on partisiipin perfekti sanasta anvertrauen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta anvertraut (joka on partisiipin perfekti sanasta anvertrauen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta anvertraut (joka on partisiipin perfekti sanasta anvertrauen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta anvertraut (joka on partisiipin perfekti sanasta anvertrauen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta anvertraut (joka on partisiipin perfekti sanasta anvertrauen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta anvertraut (joka on partisiipin perfekti sanasta anvertrauen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta anvertraut (joka on partisiipin perfekti sanasta anvertrauen)