anslå
Ruotsi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
anslå (epäsäännöllinen)
Taivutus[muokkaa]
Ennen vanhaan ruotsin kielessä verbi taipui myös preesensissä (alkuperäisen) g-loppuisen vartalon kanssa: anslåga, anslåger, anslog, anslagit. Nykyään se on niin harvinainen, että se on nimetty vanhentuneeksi.
| Taivutus – anslå | ||
|---|---|---|
| Persoonamuodot | ||
| muoto | aktiivi | passiivi |
| preesens | anslår (anslåger) |
anslås (anslågs, anslåges) |
| imperfekti | anslog | anslogs |
| supiini | anslagit | anslagits |
| imperatiivi | anslå (anslåg) |
– |
- Nominaalimuodot
- aktiivin infinitiivi: anslå, anslåga
- passiivin infinitiivi: anslås, anslågas
- aktiivin part. prees: anslående
- passiivin part. prees: anslåendes
- part. perf.: yl. anslagen, n. anslaget, määr./mon. anslagna
Aiheesta muualla[muokkaa]
- anslå Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)