ansiokkuus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ansiokkuus (40)

  1. se, että on ansiokas

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑnsiˌokːuːs/
  • tavutus: an‧si‧ok‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ansiokkuus ansiokkuudet
genetiivi ansiokkuuden ansiokkuuksien
partitiivi ansiokkuutta ansiokkuuksia
akkusatiivi ansiokkuus;
ansiokkuuden
ansiokkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi ansiokkuudessa ansiokkuuksissa
elatiivi ansiokkuudesta ansiokkuuksista
illatiivi ansiokkuuteen ansiokkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ansiokkuudella ansiokkuuksilla
ablatiivi ansiokkuudelta ansiokkuuksilta
allatiivi ansiokkuudelle ansiokkuuksille
muut sijamuodot
essiivi ansiokkuutena ansiokkuuksina
translatiivi ansiokkuudeksi ansiokkuuksiksi
abessiivi ansiokkuudetta ansiokkuuksitta
instruktiivi ansiokkuuksin
komitatiivi ansiokkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ansiokkuude-
vahva vartalo ansiokkuute-
konsonantti-
vartalo
ansiokkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan ansiokas vartalosta ansiokk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]