ansari
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ansari (6)
- (vanhentunut) kasvihuone
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑnsɑri/
- tavutus: an‧sa‧ri
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ansari | ansarit |
| genetiivi | ansarin | ansarien ansareiden ansareitten |
| partitiivi | ansaria | ansareita ansareja |
| akkusatiivi | ansari; ansarin |
ansarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ansarissa | ansareissa |
| elatiivi | ansarista | ansareista |
| illatiivi | ansariin | ansareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ansarilla | ansareilla |
| ablatiivi | ansarilta | ansareilta |
| allatiivi | ansarille | ansareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ansarina | ansareina |
| translatiivi | ansariksi | ansareiksi |
| abessiivi | ansaritta | ansareitta |
| instruktiivi | – | ansarein |
| komitatiivi | – | ansareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ansari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- ansari Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.