anomalia
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]anomalia (12) (monikko anomaliat)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑnoˌmɑliɑ/
- tavutus: a‧no‧ma‧li‧a
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | anomalia | anomaliat |
| genetiivi | anomalian | anomalioiden anomalioitten (anomaliain) |
| partitiivi | anomaliaa | anomalioita |
| akkusatiivi | anomalia; anomalian |
anomaliat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | anomaliassa | anomalioissa |
| elatiivi | anomaliasta | anomalioista |
| illatiivi | anomaliaan | anomalioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | anomalialla | anomalioilla |
| ablatiivi | anomalialta | anomalioilta |
| allatiivi | anomalialle | anomalioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | anomaliana | anomalioina |
| translatiivi | anomaliaksi | anomalioiksi |
| abessiivi | anomaliatta | anomalioitta |
| instruktiivi | – | anomalioin |
| komitatiivi | – | anomalioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | anomalia- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |