annosteleminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]annosteleminen (38)
- teonnimi verbistä annostella
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | annosteleminen | annostelemiset |
| genetiivi | annostelemisen | annostelemisten annostelemisien |
| partitiivi | annostelemista | annostelemisia |
| akkusatiivi | annosteleminen; annostelemisen |
annostelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | annostelemisessa | annostelemisissa |
| elatiivi | annostelemisesta | annostelemisista |
| illatiivi | annostelemiseen | annostelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | annostelemisella | annostelemisilla |
| ablatiivi | annostelemiselta | annostelemisilta |
| allatiivi | annostelemiselle | annostelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | annostelemisena (annostelemisna) |
annostelemisina |
| translatiivi | annostelemiseksi | annostelemisiksi |
| abessiivi | annostelemisetta | annostelemisitta |
| instruktiivi | – | annostelemisin |
| komitatiivi | – | annostelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | annostelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
annostelemis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi annostella (vokaalivartalo annostele-) + johdin -minen