aniliini
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]aniliini (6)
- (kemia) yksinkertainen aromaattinen yhdiste C6H5NH2, jossa fenyyliryhmä liittyneenä amiiniin
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑniˌliːni/
- tavutus: a‧ni‧lii‧ni
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aniliini | – |
| genetiivi | aniliinin | – |
| partitiivi | aniliinia | – |
| akkusatiivi | aniliini; aniliinin |
– |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aniliinissa | – |
| elatiivi | aniliinista | – |
| illatiivi | aniliiniin | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aniliinilla | – |
| ablatiivi | aniliinilta | – |
| allatiivi | aniliinille | – |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aniliinina | – |
| translatiivi | aniliiniksi | – |
| abessiivi | aniliinitta | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | aniliineine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aniliini- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. kemiallinen yhdiste
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”aniliini”.