anagrammi
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]anagrammi (5)
- sana tai sanajono, joka on muodostettu toisen sanan tai sanajonon kirjaimista kirjainjärjestystä muuttamalla
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑnɑˌgrɑmːi/ tai /ˈɑnɑgˌrɑmːi/
- tavutus: a‧na‧gram‧mi / a‧nag‧ram‧mi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | anagrammi | anagrammit |
| genetiivi | anagrammin | anagrammien (anagrammein) |
| partitiivi | anagrammia | anagrammeja |
| akkusatiivi | anagrammi; anagrammin |
anagrammit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | anagrammissa | anagrammeissa |
| elatiivi | anagrammista | anagrammeista |
| illatiivi | anagrammiin | anagrammeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | anagrammilla | anagrammeilla |
| ablatiivi | anagrammilta | anagrammeilta |
| allatiivi | anagrammille | anagrammeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | anagrammina | anagrammeina |
| translatiivi | anagrammiksi | anagrammeiksi |
| abessiivi | anagrammitta | anagrammeitta |
| instruktiivi | – | anagrammein |
| komitatiivi | – | anagrammeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | anagrammi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]kreikan sanasta ἀνάγράμμα (anagramma) ’anagrammi’ ← ἀνά (ana) 'ylös; takaisin' + γράμμα (gramma) 'kirjain'
Käännökset
[muokkaa]1. kirjainten järjestystä muuttamalla saatu merkkijono
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Italia
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]anagrammi
- monikkomuoto sanasta anagramma