ambra
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]ambra (9)
- kaskelotin suolistosta peräisin oleva hyvänhajuinen erite, jota on käytetty hajuvesien raaka-aineena
- keltainen ambra — meripihka
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑmbrɑ/
- tavutus: amb‧ra
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ambra | ambrat |
| genetiivi | ambran | ambrojen (ambrain) |
| partitiivi | ambraa | ambroja |
| akkusatiivi | ambra; ambran |
ambrat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ambrassa | ambroissa |
| elatiivi | ambrasta | ambroista |
| illatiivi | ambraan | ambroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ambralla | ambroilla |
| ablatiivi | ambralta | ambroilta |
| allatiivi | ambralle | ambroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ambrana | ambroina |
| translatiivi | ambraksi | ambroiksi |
| abessiivi | ambratta | ambroitta |
| instruktiivi | – | ambroin |
| komitatiivi | – | ambroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ambra- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]keskiajan latinan ambar < kreikan ámbar < arabian sanasta عَنْبَر (ʿanbar). Sanalla oli molemmat merkitykset jo arabiassa.[1]
Käännökset
[muokkaa]1. kaskelotin erite
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Italia
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ambra m.
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Lauri Hakulinen: Eräistä meripihkan nimityksistä. Virittäjä, 1962, nro 3. Artikkelin verkkoversio.