ambra
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- kaskelotin suolistosta peräisin oleva hyvänhajuinen erite, jota on käytetty hajuvesien raaka-aineena
- keltainen ambra — meripihka
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈɑmbrɑ/
- tavutus: amb‧ra
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ambra | ambrat |
| genetiivi | ambran | ambrojen (ambrain) |
| partitiivi | ambraa | ambroja |
| akkusatiivi | ambra; ambran |
ambrat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ambrassa | ambroissa |
| elatiivi | ambrasta | ambroista |
| illatiivi | ambraan | ambroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ambralla | ambroilla |
| ablatiivi | ambralta | ambroilta |
| allatiivi | ambralle | ambroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ambrana | ambroina |
| translatiivi | ambraksi | ambroiksi |
| abessiivi | ambratta | ambroitta |
| instruktiivi | – | ambroin |
| komitatiivi | – | ambroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ambra- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
keskiajan latinan ambar < kreikan ámbar < arabian sanasta عَنْبَر (ʿanbar). Sanalla oli molemmat merkitykset jo arabiassa.[2]
Käännökset[muokkaa]
1. kaskelotin erite
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
Italia[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ambra m.
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
- ↑ Lauri Hakulinen: Eräistä meripihkan nimityksistä. Virittäjä, 1962, nro 3. Artikkelin verkkoversio.