aluke

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Aluke Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aluke (48-A) (monikko alukkeet)

  1. (fonetiikka, musiikki) äänen sointiosaa edeltävä lyhyt alkuimpulssi, jonka aikana ääni ei vielä soi omassa spektrissään; äänihuulten värähtelyn alkamistapa; soittimen soitinäänen värähtelyn alkamistapa
  2. (ATK) datan alussa oleva ohjaustieto
  3. (mikrobiologia) lyhyt RNA- tai DNA-juoste (yleensä noin 20 emäsparia), joka toimii DNA:n replikaation aloituskohtana; polymeraasiketjureaktiossa käytettävä synteettinen DNA-jakso, joka tunnistaa monistettavan DNA-alueen pään

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑlukeˣ/
  • tavutus: a‧lu‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aluke alukkeet
genetiivi alukkeen alukkeiden
alukkeitten
partitiivi aluketta alukkeita
akkusatiivi aluke;
alukkeen
alukkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi alukkeessa alukkeissa
elatiivi alukkeesta alukkeista
illatiivi alukkeeseen alukkeisiin
alukkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi alukkeella alukkeilla
ablatiivi alukkeelta alukkeilta
allatiivi alukkeelle alukkeille
muut sijamuodot
essiivi alukkeena alukkeina
translatiivi alukkeeksi alukkeiksi
abessiivi alukkeetta alukkeitta
instruktiivi alukkein
komitatiivi alukkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo alukkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
aluket-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Anagrammit[muokkaa]

keula, leuka, lukea

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • aluke Kielitoimiston sanakirjassa
  • aluke Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]