alistuvuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

alistuvuus (40)

  1. se, että on alistuva

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑlisˌt̪uʋuːs/
  • tavutus: a‧lis‧tu‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi alistuvuus alistuvuudet
genetiivi alistuvuuden alistuvuuksien
partitiivi alistuvuutta alistuvuuksia
akkusatiivi alistuvuus;
alistuvuuden
alistuvuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi alistuvuudessa alistuvuuksissa
elatiivi alistuvuudesta alistuvuuksista
illatiivi alistuvuuteen alistuvuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi alistuvuudella alistuvuuksilla
ablatiivi alistuvuudelta alistuvuuksilta
allatiivi alistuvuudelle alistuvuuksille
muut sijamuodot
essiivi alistuvuutena alistuvuuksina
translatiivi alistuvuudeksi alistuvuuksiksi
abessiivi alistuvuudetta alistuvuuksitta
instruktiivi alistuvuuksin
komitatiivi alistuvuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo alistuvuude-
vahva vartalo alistuvuute-
konsonantti-
vartalo
alistuvuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan alistuva vartalosta alistuv- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]