alihankkija
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]alihankkija (12)
- henkilö tai yhtiö, joka on sitoutunut hankkimaan tai toteuttamaan urakkasopimuksen mukaisen työn
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑliˌhɑŋkːijɑ/
- tavutus: a‧li‧hank‧ki‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | alihankkija | alihankkijat |
| genetiivi | alihankkijan | alihankkijoiden alihankkijoitten (alihankkijain) |
| partitiivi | alihankkijaa | alihankkijoita |
| akkusatiivi | alihankkija; alihankkijan |
alihankkijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | alihankkijassa | alihankkijoissa |
| elatiivi | alihankkijasta | alihankkijoista |
| illatiivi | alihankkijaan | alihankkijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | alihankkijalla | alihankkijoilla |
| ablatiivi | alihankkijalta | alihankkijoilta |
| allatiivi | alihankkijalle | alihankkijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | alihankkijana | alihankkijoina |
| translatiivi | alihankkijaksi | alihankkijoiksi |
| abessiivi | alihankkijatta | alihankkijoitta |
| instruktiivi | – | alihankkijoin |
| komitatiivi | – | alihankkijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | alihankkija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö tai yhtiö, joka on sitoutunut hankkimaan tai toteuttamaan urakkasopimuksen mukaisen työn
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- alihankkija Kielitoimiston sanakirjassa