algebra

Suomi

Algebra

Algebra

Algebra

Substantiivi

algebra (11)

1. (matematiikka) matematiikan osa-alue, jossa tarkastellaan lukujen yleisiä ominaisuuksia korvaamalla luvut muuttujilla ja manipuloimalla niitä laskusääntöjen mukaan
2. (matematiikka) yhtälöoppi, jossa aritmeettisten laskutoimitusten lisäksi käytetään potenssiin korottamista ja juurenottoa
3. (matematiikka) algebrallinen rakenne; joukko, jossa on määritelty yksi tai useampi binäärioperaatio
4. (matematiikka) algebrallisiin rakenteisiin kohdistuva tutkimus

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑlgebrɑ/
• tavutus: al‧geb‧ra

Etymologia

latinan algebra < arabian ‘ilm al-jabr ’palauttamisen tiede’, joka esiintyy al-Khwarizmin matematiikan oppikirjan nimessä n. vuonna 820; < sanasta al-jabr ’palauttaminen, (murtuneen luun) yhteensovittaminen’

Käännökset

1. matematiikan osa-alue, jossa tarkastellaan lukujen yleisiä ominaisuuksia korvaamalla luvut muuttujilla ja manipuloimalla niitä laskusääntöjen mukaan

englanti: algebra hollanti: algebra f.

ruotsi: algebra venäjä: алгебра

Liittyvät sanat

algebrallinen, aritmeettinen, abstrakti algebra, laskento, polynomi

Johdokset

• adjektiivit: algebrallinen

Yhdyssanat

Boolen algebra, joukkoalgebra, lineaarialgebra, sigma-algebra, vektorialgebra

Aiheesta muualla

• algebra Kielitoimiston sanakirjassa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Algebra ja algoritmi. Kotimaisten kielten keskus

Englanti

Substantiivi

algebra

1. (matematiikka) algebra

Ääntäminen

• IPA: /ˈæl.dʒɪ.bɹə/

Liittyvät sanat

• algebraic

Yhdyssanat

• pre-algebra

Hollanti

Substantiivi

algebra f.

1. (matematiikka) algebra

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	algebra	algebrae
akkusatiivi	algebram	algebrās
genetiivi	algebrae	algebrārum
datiivi	algebrae	algebrīs
ablatiivi	algebrā	algebrīs

algebra f. (1)

1. algebra

Ruotsi

Substantiivi

algebra yl. (yks. määr. algebran [luo], ei monikkoa)

1. (matematiikka) algebra

Aiheesta muualla

• algebra Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)